Helsingin sanomat 5.1.2004

  Teksti: Kirsi Tirkkonen
  Kuva: Christian Westerback

Jokainen polskii omalla tavallaan

Vedessä vammainen lapsi pystyy liikkumaan vapaasti

Kampin liikuntakeskuksen porealtaassa hihkuu perjantai-iltana innostuneita lapsia. Cp-vammainen Lauri Hälikkä, 4, ja liikuntavammainen Anatolij Lönnqvist, 3, ottavat vanhempiensa kanssa kuplivasta vedestä vauhtia illan uintivuoroon.

"Lauri asuisi altaassa, jos voisi", kertoo isä Juha Hälikkä.
"Kun hän ei voi normaalisti itse liikkua, hän on vedessä vapaampi."
"Porealtaassa on kivaa", vahvistaa Lauri itsekin.

Alkamassa on Taika-Sim -ryhmän puolituntinen. Taika-Sim on vammaisille lapsille ja heidän perheilleen tarkoitettu uintiryhmä, joka ei tunne diagnoosirajoja.
"Kaikki ne, joiden on hankalaa käydä tavallisessa uimahallissa, ovat tervetulleita tänne", kertoo Miina Weckroth. Hän on itsekin vammaisen lapsen äiti ja monitoimikeskus Jaatisen toiminnanjohtaja. Jaatinen on yksi vammaisten uintien järjestäjistä.

Tavallisessa altaassa perhe- ja vauvauinnin ohjaaja Åsa Backas kiertää lapsen luota toiselle.
"Opetan juttuja vähän salaa, leikin kautta", hän kuvailee.
"Tärkeintä on, että jokainen löytää oman tapansa olla vedessä, ja sitä kautta ehkä oman uintityylinsä."
Esimerkiksi Lauri Hälikkä oppii luultavasti ensin selkäuinnin, sillä hän osaa jo kellua ja selkäasento tuntuu luontevalta.
Anatolijin bravuuri taas on sukellus.
"Hän ei pelkää vettä lainkaan ja liikkuu vedessä joka kerta paremmin", kertoo Anatolijin äiti Katinka Weurlander.
Uinti on lapsille vapaa-aikaa, ei tavoitteellista terapiaa.
"Vesi sinänsä toimii jo terapeuttisesti, itse terapeuttia ei enää tarvita", Backas korostaa.

Välillä vanhemmat pomppivat piirissä lapset sylissään ja kaikki laulavat.
"Olen robootti, olen robootti, olen roo, roo, roo, roo, robootti."
Weurlander pitää vettä vammaiselle hyvänä elementtinä.
Se on tasa-arvoinen. Vedessä Anatolij ei huomaa olevansa erilainen kuin muut."